Hän tuijotti minuun, toivottoman ilmeen kuvastuessa hänen tyhjänpäiväisellä, kiltillä, partaisella pikku naamallaan.
"Arveletteko että tuo on jotakin henkilökohtaista?" sanoi hän.
"Vielä toinen kysymys. Mikä te olette? Mikä on ammattinne?"
"Olen asianajotoimiston kirjuri", sanoi hän. "Toinen mies Johnson ja
Marivalella, 41, Chancery Lane."
"Hyvää yötä", sanoin minä ja katosin muitten musertuneitten sankarien lailla pimeään, surun, raivon ja naurunhalun kuohuessa minussa kuin kiehuvassa padassa.
* * * * *
Vielä erään kohtauksen lyhyt kuvaus, ja sitten lopetan. Eilen olimme illallisella lordi John Roxtonin nuorenmiehenasunnossa, tupakoimme ja hyvinä tovereina juttelimme seikkailuistamme. Tuntui varsin somalta nähdä nämä hyvintunnetut kasvot tässä ympäristössä. Tuossa istui Challenger alentuvine hymyineen, raskaine silmäluomineen, suvaitsemattomine silmineen, tuuheine partoineen, valtavan rintansa paisuessa ja puuskuttaessa, kun hän luki lakia Summerleelle. Ja Summerlee sitten — hänellä oli lyhyt ruusupuinen piippunsa ohuitten viiksien ja harmaan pukinparran välissä, hänen laihojen kasvojensa työntyessä kiivaan riidan kestäessä esiin, samalla kun hän mahdollisimman pontevasti vastusti Challengerin kaikkia väitteitä. Ja isäntämme sitten uurteisine kotkankasvoineen, kylmine, sinisine jäätikkösilmineen, joiden pohjalla aina asui satiirin ja huumorin hohdetta. Tällainen on viimeisin vaikutukseni heistä.
Illallinen oli jo syöty. Me istuimme hänen omassa pyhäkössään, tuossa ruusunvärisen valaistuksen ja monien voitonmerkkien huoneessa, ja lordi Johnilla oli jotain meille sanottavaa. Hän oli ottanut muutamasta kaapista esiin vanhan sikarilaatikon ja tämän hän asetti meidän eteemme pöydälle.
"Tästä asiasta minun olisi ehkä jo aikaisemmin pitänyt puhua teille", hän sanoi, "mutta tahdon ensin tulla täysin varmaksi sen oikeasta laidasta. Ei maksa vaivaa herättää toiveita, jotka sitten rohistuvat. Mutta nyt on kysymys faktoista eikä enää toiveista. Te muistatte tuon päivän, jolloin löysimme pterodaktylipesän suolta — eikö totta? Maan laatu siinä kiinnitti minun huomiotani. On mahdollista että ette tulleet panneeksi merkille sitä, ja sanonpa sentähden nyt, mitä se oli. Siinä oli vulkaaninen silmäke, jonka sinisavi oli täyttänyt."
Professorit nyökkäsivät päätään.