"En, en koskaan,"

"Curupuri on metsien haltia, niin kauhea ja niin ilkeä, että sitä täytyy paeta. Ei kukaan voi kuvata sen muotoa ja rakennetta, mutta sen nimi herättää kauhua koko Amazon-seudussa. Kaikki heimot ovat yksimieliset Curupurin elinpaikoista. Siltä suunnalta oli ameriikkalainen tullut. Siinä oli jotakin kauhua herättävää. Minun tehtäväni oli ottaa asiasta selkoa."

"Mitenkä menettelitte?" Kevytmielisyyteni oli hävinnyt. Tämä voimakas mies vaati huomaavaisuutta ja kunnioitusta.

"Minä voitin alkuasukkaitten voimakkaan vastustuksen — vastustuksen sellaisen, joka meni niin pitkälle, että he eivät tahtoneet puhua koko asiasta enää mitään, ja viisaasti käyttäen houkutusta ja lahjoja pakkouhkailun ohella onnistuin saamaan kaksi henkilöä oppaikseni. Monien vaiheiden jälkeen, joita en enää huoli kuvata, kuljettuamme matkan, jonka pituutta en tahdo mainita, suuntaan, josta vaikenen, tulimme vihdoinkin seutuun, jota ei koskaan ole kuvattu, ja jossa ei kukaan muu kuin onneton edeltäjäni ollut käynyt. Tahdotteko ystävällisesti katsoa hiukan tätä?" Hän ojensi minulle puolilevynsuuruisen valokuvan. "Sen epäselvyys johtuu siitä", sanoi hän, "että veneemme virran yli kuljettaessa kaatui ja laatikko, jossa olivat meidän valmistamattomat filmimme, meni rikki surullisin seurauksin. Ne vioittuivat joka ainoa, ja se oli korvaamaton vahinko. Tämä on yksi niistä harvoista, joka osaksi pelastui. Teidän täytyy hyväntahtoisesti tunnustaa tämän selityksen totuudellisuus kaikkien puutteitten ja virheellisyyden suhteen. On paljon puhuttu väärennyksistä. En halua kumota sellaista syytöstä."

Valokuva oli todellakin sangen erehdyttävä. Epäystävällinen arvostelija olisi kyllä voinut selittää pahoin päin tahraisen pinnan. Se oli harmaan epäselvä maisema ja kun lähemmin aloin erottaa sen yksityisseikkoja, huomasin siinä pitkän, äärettömän korkean vuorijonon, joka elävästi muistutti kauempaa nähtyä vesiputousta. Etualalla oli viettävä osaksi metsää kasvava tasanko.

"Minä luulen, että tässä on aihe sama kuin tuossa maalatussa taulussa", sanoin minä.

"Se on sama paikka", vastasi professori. "Minä löysin ameriikkalaisen jäljet. Katsokaapa tätä!"

Hän näytti nyt lähempää otettua, vaikkakin hyvin vaillinaista kuvaa samasta maisemasta. Voin selvästi erottaa erillään seisovan puitten ympäröimän pyramiidin, joka oli erillään itse vuoresta.

"En epäile enää rahtuakaan", sanoin minä.

"Taas uusi voitto", lausui hän. "Eikö niin että jatkamme? Tahdotteko ystävällisesti katsoa tuon vuoripilarin huippua. Näkyykö siinä mitään?"