Jättäen vastaamatta tuli professori Challenger puristamaan tervehdykseksi minun ja lordi Roxtonin kättä, kumarsi hieman halveksuvasti professori Summerleelle ja vaipui korituoliin, joka ritisi ja ratisi hänen painonsa alla.
"Onko kaikki valmista matkaamme varten?" kysyi hän.
"Voimme lähteä huomenna."
"Siinä tapauksessa me myös lähdemme. Ette tarvitse mitään kirjallisia neuvoja, kun teidän korvaamattomana apunanne on minun mukana-oloni. Alusta asti olen päättänyt olla itse johtajana tutkimusmatkallanne. Kuten tulette näkemään, voisivat kartat hyvin huonosti korvata minun älyäni ja neuvojani. Pieni petokseni kirjekäärön suhteen johtuu taas siitä, että jos olisin teille aikomukseni ilmaissut, olisitte te kaikin keinoin koettaneet saada minua luopumaan matkastani."
"Minun mielestäni ei teillä siinä suhteessa ollut mitään pelättävää", sävähti professori Summerlee, "onhan niin monta mahdollisuutta päästä yli Atlantin."
Challenger löi häntä olalle suurella karvaisella kädellään.
"Olen aivan varma, että terve järki teille sanoo menetelleen! oikein sekä että oli parasta minun näin itse huolehtia itsestäni, eikä näyttäytyä ennenkun minua tarvittiin. Se hetki on tullut. Tästä lähin olen minä retkikunnan käskijänä, ja minun täytyy pyytää teitä vielä tänä päivänä järjestämään matkavalmistuksenne, niin että aikaisin aamulla voimme lähteä. Minun aikani samoinkuin teidänkin, vaikka vähemmässä määrin, on kallista. Ehdotan senvuoksi, että kulkisimme niin nopeasti kuin mahdollista, kunnes minä olen näyttänyt teille sen, jota tulitte tänne katsomaan.
"Lordi John Roxton oli vuokrannut meille suuren höyrylaivan nimeltä Esmeralda, joka kuljettaisi meidät jokea ylöspäin. Ilmaston suhteen oli samantekevää, mihin vuodenaikaan lähdimme matkaan, sillä lämpömäärä vaihteli seitsemänkymmenen viiden ja yhdeksänkymmenen asteen [Fahrenheit = 23-33 Celcius] välillä sekä kesällä että talvella, ilman sanottavaa lämmön eroitusta. Sateen laita on aivan toinen. Joulukuusta toukokuuhun kestää sade-aika, ja sillä ajalla nousee joki noin neljäkymmentä jalkaa yli tavallisen pintansa. Se kuohuu yli rantojen, leviää suuriksi laguuneiksi yli äärettömien maa-alueiden ja muodostaa laajan alkuasukkaitten Gapoksi nimittämän alan, joka on liian soista jalan kulkea ja liian matalaa laivan päästä sen yli. Noin kesäkuussa alkaa vesi alentua ja on matalimmillaan loka- ja marraskuussa. Meidän matkamme sattui siis kuivana vuodenaikana, jolloin tuo suuri joki sivujokineen oli normaalitilassaan.
"Virta on tässä melko vähäinen, sillä putous peninkulman matkalla on vain kahdeksan tuumaa. Ei mikään vesistö voi olla soveliaampi laivakululle kuin tämä kaakkoistuulella, jolloin purjelaiva voi kulkea aina Perun rajoille asti ja sitten liukua takaisin virran mukana. Matkamme sujui hyvin, sillä Esmeraldan voimakas koneisto ei ollut tietääkseenkään veden virtavuudesta ja me menimme yhtä nopeasti eteenpäin kuin tyvenellä sisämerellä. Kolme vuorokautta laivamme puski luodetta kohti virtaa ylöspäin, joka sielläkin tuhannen penikulman päässä suustaan oli niin leveä, että sen keskeltä katsottuina molemmat rannat vain kapeina juovina häämöittivät taivaanrannassa. Neljäntenä päivänä Manaoksesta lähtömme jälkeen me poikkesimme eräälle sivujoelle, jonka suu oli yhtä leveä kuin pääjoen. Se kapeni kuitenkin nopeasti ja parin päivän perästä me tulimme erääseen intiaanikylään, jolloin professori välttämättä tahtoi, että me nousisimme maihin ja Esmeralda lähetettäisiin takaisin Manaokseen. Hän väitti meidän pian saapuvan niin virtaiseen kohtaan, että höyrylaivalla oli mahdoton päästä eteenpäin. Hän lisäsi kuiskaten, että me nyt lähenimme tuntemattoman maan rajapyykkejä ja mitä vähemmän meillä oli ennakkoluuloja sitä parempi. Hän vaati meiltä kunniasanamme, että emme julkaisisi emmekä millään muotoa ilmaisisi kenellekään, mille kohdalle kartalla matkamme on meidät vienyt, ja myöskin palvelijakunnan täytyi ottaa se valallensa. Tämän tähden kirjoitan minä jonkun verran hämäräperäisesti ja tahdon jo edeltäkäsin sanoa lukijoille, että mahdollisesti piirrettävissä kartoissa tulee kyllä paikan suhde lähiseutuihin merkittäväksi oikein, mutta kompassin merkit ovat tahallaan sekoitetut, jotta ne eivät mitenkään voisi olla oppaina itse maahan. Olkootpa professori Challengerin syyt asian salassa pitoon mitkä tahansa, ei meillä ollut muuta neuvoa kuin hyväksyä ne, sillä hän olisi mieluummin luopunut koko retkestä kuin perustellut meille asettamiaan ehtoja.
"Elokuun toisena päivänä me katkaisimme viimeisen siteen, joka oli yhdistänyt meitä muuhun maailmaan, lähettämällä Esmeraldan takaisin. Neljä päivää oli siitä kulunut, me olimme vuokranneet intiaaneilta kaksi suurta kanoottia, jotka oli tehty niin kevyestä aineesta — bamburuo'on kuoresta —, että me voimme ne vaivatta nostaa minkä esteen yli tahansa. Näihin me olimme lastanneet kaikki tavaramme ja pestanneet kaksi intiaania auttamaan soutamisessa. Kuulin niiden olleen samat — Ataca ja Ipetu — jotka olivat olleet professori Challengerin mukana hänen edellisellä matkallaan. He kauhistuivat jo ajatellessaankin uutta samanlaista matkaa, mutta päällikkö on täällä patriarkkaalisen itsevaltias, ja jos hän pitää asian edullisena, on se heti ratkaistu. Huomenna me siis häviämme tuntemattomaan maailmaan. Tämän selostukseni lähetän kanootilla myötävirtaan, ja tämä voi olla viimeinen tieto meistä niille, jotka jännityksellä seuraavat matkamme vaiheita. Sopimuksemme mukaan lähetän nämä teille, Mc Ardle, ja saatte te muutella ja korjailla näitä mielenne mukaan. Päättäen professori Challengerin esiintymistavan varmuudesta — huolimatta professori Summerleen alituisesta epäluulosta — tulee hän vielä näyttämään väittämänsä asiat tosiksi, ja olen vakuutettu että pian saamme kokea mitä kummallisimpia asioita."