"Curupari on metsien henki", selitteli Roxton, "mutta sillä nimellä tarkoitetaan yleensä pahoja henkiä, Intiaaniraukat luulevat, että täällä on jotain pelättävää, eivätkä sen vuoksi tule tänne päin."
Kolmantena päivänä huomasimme ilmeisesti, että kauan emme voisi jatkaa kanoottikulkuamme, sillä uoma tuli yhä matalammaksi. Tämän tästä veneemme tarttui pohjaan. Lopulta me vedimme veneet ruovikkoon ja vietimme siellä yötä. Seuraavana aamuna lähdimme, lordi Roxton ja minä, tarkastusmatkalle kulkien metsän läpi joen suuntaan, mutta kun vesi yhä väheni, palasimme me takaisin ja ilmoitimme professori Challegerin arvelun todeksi, nimittäin että olimme kulkeneet kanooteillamme niin pitkälle kuin oli mahdollista. Me vedimme ne sen vuoksi maihin, piilotimme ne pensaikkoon ja löimme kirveillämme lähellä oleviin puihin rasteja, jotta palatessamme voisimme ne löytää. Sen jälkeen jaoimme me kannettavamme — pyssyt, ampumavarat, ruokatavarat, teltan, huovat ja monet muut kapineet — sälytimme ne hartioillemme ja aloimme taivaltaa matkamme vaivalloisinta osaa.
Heti alussa sävähtivät meidän ruutitynnyrimme, kunnon professorit, ilmi kiistaan, Challenger oli meihin yhdyttyään ollut koko seurueen johtajana, ja se seikka oli koko ajan ilmeisesti suututtanut Summerleeta. Kun hän nyt määräsi virkaveljellensä erityisen velvollisuuden aneroidi-barometrin kantamisen — niin puhkesi kauan pidätetty rajuilma valloilleen.
"Pyydän kysyä, sir", sanoi Summerlee teeskennellyn tyynesti, "millä oikeudella te annatte tällaisia määräyksiä?"
Challenger katsoa mulkoili häneen pöyhistelevästi.
"Minä teen sen, professori Summerlee, koska olen retkikunnan johtaja."
"Minun täytyy sanoa, sir, että minä en tunnusta teitä sellaiseksi."
"Todellakin!" Challenger kumarsi kömpelön ivallisesti. "Tahtoisitteko täsmälleen määritellä minun asemani?"
"Kyllä, sir. Te olette mies, jonka totuudenmukaisuutta epäillään, ja tämä komitea on tullut tänne ottamaan asiasta selkoa. Te, sir, matkustatte tuomarienne seurassa."
"Oi, mitä pitää minun kuulla", sanoi Challenger ja istuutui kanootin reunalle, "Siinä tapauksessa te taivallatte eteenpäin, ja minä tulen jäljessä niin kuin minua haluttaa. Ellen minä ole johtaja, ei kukaan voi vaatia, että minä johtaisin."