"Kyllä se pitää paikkansa."
"'Hän katseli silmääkään räpäyttämättä puuhevosta ja renkaita, jotka olivat repineet niin monta jäsentä ja saaneet aikaan niin monta tuskanhuutoa. Kun hän sattui katsomaan niihin kolmeen vedellä täytettyyn ämpäriin, jotka olivat tuodut häntä varten, sanoi hän hymyillen: 'Herrani, kaikki tuo vesi on tuotu tänne minun hukuttamisekseni. Ei suinkaan teidän tarkoituksenanne mahtane olla pakoittaa niin pientä ihmistä, kuin minä olen, nielemään sitä kaikkea?' Luenko vesikidutuksessa tapahtuneet yksityiskohdatkin?"
"Älkää Jumalan nimessä tehkö sitä!"
"Tässä on ajatus, jonka täytyy saada teidät vakuutetuksi siitä, että tämä asiakirja tarkoittaa samaa tapahtumaa, jonka te tänä yönä näitte."
Dacre luki edelleen:
"'Tuo hyvä Abbé Pirot, joka ei voinut olla niitten tuskien todistajana, joita hänen rippilapsensa täytyi kärsiä, oli kiiruhtanut pois huoneesta'. Olenko oikeassa?"
"Kyllä, minä olen siitä aivan vakuutettu. Ei voi tulla kysymykseenkään, ett'eikö loppupuoli olisi yhtäpitävä näkemäni unen kanssa. Mutta kuka oli tuo kaunis nainen, jonka päivät päättyivät niin surullisella tavalla?"
Dacre tuli nyt viereeni ja laski pienen lampun pöydälle vuoteen lähelle. Samalla kun hän otti tuon salaperäisen ratin käteensä, käänsi hän sen kuparireunustan niin, että lamppu siihen hyvin valaisi. Niin katsottuna näkyi kaiverrus selvemmin kuin edellisenä iltana.
"Olemme jo sopineet siitä, että tämä kruunu on markiisiarvouden merkki", sanoi hän. "Olemme myös sitä mieltä, että viimeinen näistä kirjaimista on B."
"Niin, kyllä se on aivan varma."