"Se on teille heti oleva ihan selvänä," vastasi Holmes. "En luule täällä löytyvän mitään muuta tärkeätä, mutta minä katson."
Hän otti esiin suurennuslasinsa ja mittanauhan ja ryömi nopeasti lattialla polvillaan, mitaten, verraten, tutkien, pitkä nenänsä ainoastaan pari tuumaa lattiasta ja pyöreät, syvät silmänsä kimeltäen kuni linnun. Niin nopeat, hiljaiset ja hiipivät olivat hänen liikkeensä, niin harjoitetun verikoiran liikkeitten kaltaiset, joka haistaa jäljen, ett'en voinut olla ajattelematta, mikä hirmuinen pahantekijä hänestä olisi tullut, jos hän olisi suunnannut älynsä ja tarkkanäköisyytensä lakia vastaan sen sijaan että hän nyt käytti niitä sen puolustukseen. Nuuskien ympäri huonetta mutisi hän koko ajan itsekseen, ja vihdoin huudahti hän ääneensä ihastuksesta.
"Meitä seuraa todellakin onni," sanoi hän. "Nyt ei meillä enää ole paljon vaivaa. Numero Yhdelle on tapahtunut se onnettomuus, että hän on astunut kreosootiin. Näette jäljen hänen pienestä jalastaan tämän pahaltahaisevan nesteen vieressä. Astia on särkynyt, kuten näette ja sisältö on vuotanut ulos."
"Entä sitte?" kyselin.
"Olemme hänen jälillään, siinä kaikki," vastasi hän. "Tunnen koiran, joka seuraisi näitä jälkiä vaikka maailman loppuun asti. Jos parikoirat voivat seurata maata pitkin laahatun sillin jälkiä kokonaisen kreivikunnan, kuinka kauas sitte erityisesti harjoitettu koira voi seurata niin väkevää hajua kuin tämä? Se kuuluu kolmiluvun-laskuesimerkiltä. Vastaus tulisi olemaan… Mutta hiljaa! Tuossa ovat lain valtuutetut edustajat."
Raskaita askeleita ja äänekästä melua kuului alhaalta ja eteisen ovi paiskattiin kiinni kovalla jyräyksellä.
"Ennenkuin tulevat," sanoi Holmes, "niin laskekaa kätenne tämän onnettoman käsivarrelle ja koetelkaa hänen sääriänsä. Mitä tunnette?"
"Jäntereet ovat kiven kovat." vastasin minä.
"Niin. Ne ovat erityisesti jäykkiä. Jos yhdistätte sen tuohon kauheaan kasvojen ilmaukseen, tuohon Hippokraatilliseen hymyilyyn tahi 'risus sardonicus'een', joksi vanhat kirjailijat sitä kutsuivat, mihin päätökseen siitä tulette?"
"Että kuolema on seurannut jostakin väkevästä kasvimyrkystä," vastasin, "jostakin strykniininkaltaisesta aineesta, joka on vaikuttanut jäykän vetotaudin."