"Menkää matkaanne!" huusi ääni. "Niin totta kuin Jumala minua auttakoon, on minulla täällä pussissa kyykäärme ja minä lasken sen alas päähänne, jos ette mene matkaanne!"
"Mutta koiraa minä tarvitsenkin," huusin minä.
"Ei maksa vaivaa seistä siinä lörpettelemässä," huusi mr Sherman.
"Pois alta vaan, — sillä kun sanon kolme, tulee kyykäärme niskaanne."
"Mr Sherlock Holmes," — aloin sanomaan, ja näillä sanoilla oli ihmeellinen vaikutus, sillä heti ikkunat suljettiin ja muutaman silmänräpäyksen perästä avattiin portti auki selko selälleen. Mr Sherman oli laiha, roikeloinen mies, alaspainuneilla olkapäillä ja siniset silmälasit nenällä.
"Sherlock Holmesin yltävä on aina tervetullut," sanoi hän. "Astukaa sisään, sir! Varokaa metsäsikaa, — se puree. Kuules, sinä pahankurinen; aiotko sinä purra herraa!"
Tämän hän lausui kärpälle, joka pisti pienen, ilkeän, punasilmäisen päänsä koppinsa ristikosta. "Elkää siitä välittäkö, herrani, se on ainoastaan kyykäärme. Sillä ei ole torahampaita, ja sentähden annan sen olla vapaana, sillä se hävittää torakoita. Ette saa suuttua että olin vähän epäkohtelias teille ensin, mutta katupojat pitävät sellaista meteliä tässä ja tulevat vähä väliä tähän kadulla suorastaan herättämään minua. Mitä mr Sherlock Holmes tahtoo, sir?"
"Hän haluaisi lainata yhden koiristanne!"
"Ahaa, oliko se Toby?"
"Kyllä, Toby se oli."
"Toby asuu n:rossa 7 tässä vasemmalla."