"Ne näyttävät samallaiselta kuin muut jäljet."
"Eivät ollenkaan. Katsokaa tähän! Tässä on oikean jalan jälki. Nyt astun minä paljaalla jalallani viereen. Mikä on enin silmiinpistävä erotus?"
"Teidän varpaanne ovat kaikki yhteenlitistetyt. Toisessa jäljessä taas ovat kaikki tarkkaan erotettuna."
"Juuri niin. Siinäpä on pulma. Pankaa se mieleenne. Olkaa nyt hyvä ja menkää ikkunaluukulle ja haistakaa puuta. Minä jään tänne, koska minulla on nenäliina kädessäni."
Minä tein niinkuin hän käski ja tunsin heti kovan tervanhajun.
"Tuohon hän asetti jalkansa, kun hän meni katolle. Jos te voitte ajaa hänen jälkiänsä, niin ajattelen, että Toby ilman mitään vaikeuksia tekee sen. Kiiruhtakaa nyt alas, irroittakaa koira ja tulkaa tänne alapuolelle, niin saatte nähdä tuon uuden vaaleanverisen naisen."
Tullessani puutarhaan oli Sherlock Holmes jo katolla. Näin hänen suuren kiiltomadon kaltaisena kömpivän hitaasti pitkin katonharjaa. Sitte katosi hän näkyvistäni savupiipun taa, mutta hän tuli esiin sitte ja katosi taaskin vastaiselle puolelle. Kun olin kiertänyt talon, tapasin hänet istumassa eräässä kulmassa.
"Tekö siellä, Watson?" huusi hän.
"Niin, Holmes."
"Tässä se paikka on. Mikä se musta esine on juuri tässä alaalla?"