Hän katsoi ympärilleen vanhojen ihmisten hitaalla, säännöllisellä tavalla.
"Onko mr Sherlock Holmes kotona?" kysyi hän.
"Ei, mutta minä olen hänen sijassaan. Voitte ilmoittaa minulle kaikki tiedot, mitä aiotte hänelle sanoa."
"Hänelle itselle minun piti ne ilmoittamaan," jatkoi hän.
"Mutta sanonhan teille, että minä olen hänen sijassaan. Koskeeko se
Mordecai Smithin venettä?"
"Kyllä; minäpä tiedän, missä se on, minä. Ja minä tiedän, missä ne ovat nuo, joita hän ajaa takaa. Ja minä, tiedän, missä aarre on. Minä tiedän koko asian."
"Kertokaa se minulle, niin sanon sen Holmes'ille."
"Hänelle itselle minun piti sen kertoman," toisti hän vanhan ukon oikullisella itsepintaisuudella.
"No, sitte saatte luvan odottaa häntä."
"Ee-en; minäpä en aiokkaan istua täällä ja turhaan kuluttaa kokonaista päivää ilmaiseksi. Koska mr Holmes ei ole kotona, niin saa hän itse ottaa selkoa koko asiasta. En pidä teidän kummankaan ulkonäöstä, enkä aio sanoa sanaakaan."