"Siksi, että nyt taaskin voin saavuttaa teidät," vastasin tarttuen hänen käteensä, jota hän ei vetänyt pois. "Siksi että minä rakastan sinua, Mary, niin lämpimästi ja sydämmellisesti kuin yksikään mies on naista rakastanut. Siksi, että tuo aarre, kaikki nuo rikkaudet lukitsivat minun huuleni. Nyt, kun ne ovat poissa, voin tunnustan, kuinka sinua lemmin. Sentähden sanoin 'Jumalan kiitos!'"
"Nytpä sanon minäkin Jumalan kiitos," kuiskasi hän painaessani hänet rintaani vasten.
Agra-aarre oli kadonnut, mutta sen sijaan voitin toisen ja moninkerroin arvokkaamman aarteen sinä iltana.
Kahdestoista luku.
Jonathan Smallin elämäkerta.
Kärsivällinen oli todellakin seuraajani, polisikonstaapeli kadulla, sillä kauan aikaa sai hän varrota minua. Hänen kasvonsa kävivät synkiksi kun näytin hänelle tyhjää arkkua.
"Hyvästi siis palkinto!" sanoi hän synkkänä. "Missä ei rahoja löydy, siellä ei myöskään tule maksaminen kysymykseen. Tämä iltatyö olisi ansainnut kymmenen puntaa sekä minulle että Sam Brownille, jos aarre olisi löytynyt."
"Mr Thaddeus Sholto on rikas mies," sanoin minä. "Hän kyllä toimittaa että tulette palkituksi, joko sitte aarre löydetään tahi ei."
Mutta polisikonstaapeli pudisti epäilevänä päätään.
"Tämä on huono afääri," toisti hän; "sen tulee mr Joneskin sanomaan."