Alkuasukas-upseeri teki sen, mutta vieras ei vastannut, vaan sama värähdys ilmaantui taas hänen kasvoilleen.
"Hiisi vieköön!" huudahti Hilary Joyce, "enpä ole hävyttömämpää konnaa tavannut! Hän vieläkin iskee silmää minulle. Kuka olet, senkin otus! Tee selkoa itsestäsi! Kuuletko?"
Mutta pitkä arapialainen oli yhtä kuuro englannin- kuin arapiankielelle. Egyptiläinen koetti uudelleen ja yhä uudelleen. Vanki katseli Joycea hyvin omituisesti ja murti silloin tällöin kasvonpiirteitään, mutta ei kertaakaan avannut suutaan. Joyce repi ähmistyneenä tukkaansa.
"Kuules, Mahomet Ali, meidän täytyy saada selkoa tästä miehestä. Sanot ettei hänellä ole mitään papereita?"
"Emme löytäneet mitään."
"Ei minkäänlaista vihjausta?"
"Voi arvata että hän tulee kaukaa. Juoksijakameli ei hevillä kuole. Hän on tullut vähintäinkin Dongolasta."
"No, meidän täytyy pakottaa hänet puhumaan."
"On mahdollista että hän on kuuromykkä."
"Eikä ole. En ole eläissäni nähnyt miestä, joka olisi näyttänyt kaikin puolin niin täysikykyiseltä kuin hän."