"Voittehan lähettää hänet Assuaniin."
"Ja antaa jonkun toisen saada kunnia! Ei, tämä on minun saaliini. Mutta kuinka saisimme hänen kielenkantansa irrotetuksi?"
Egyptiläisen mustat silmät harhailivat pitkin leiriä ja pysähtyivät keittiön lieteen.
"Kenties", sanoi hän, "jos bimbashi katsoo sopivaksi —." Hän katseli vankia ja sitte räiskyviä kekäleitä.
"Ei, ei se kelpaa. Ei saamari, se olisi liian pitkälle mentyä."
"Aivan hiukkanenkin ehkä auttaisi."
"Ei, ei. Se voi käydä päinsä täällä, mutta se kuulostaisi aivan kamalalta, jos Lontoon lehdet saisivat sen tietoonsa. Mutta kuules", kuiskasi hän, "voimmehan pelottaa häntä hieman. Siinä ei ole mitään pahaa."
"Ei."
"Riisuttakoon mieheltä kaapu. Käske panna hevosenkenkä tuleen ja kuumentaa se."
Vanki katseli valmistuksia ilmeellä, joka näytti enemmän huvitetulta kuin levottomalta. Hän ei edes räpäyttänyt silmiään, kun musta kersantti lähestyi tulikuuma hevosenkenkä pajunetin kärjessä.