"Sinä tunnet paikan?"
"Olen ollut siellä työssä."
Eversti von Gramm soitti kelloa.
"Antakaa tälle miehelle ruokaa ja pidättäkää hänet", määräsi hän kersantille.
"Minkätähden minut pidätettäisiin, herra eversti? En voi teille enempää ilmaista."
"Tarvitsemme sinua oppaaksi."
"Oppaaksi! Mutta kreivi? Jos joutuisimme hänen käsiinsä? Voi, herra eversti — —"
Preussiläinen päällikkö hääti hänet käden liikkeellä.
"Lähettäkää kapteeni Baumgarten heti luokseni", hän käski.
Saapuville kutsuttu upseeri oli keski-ikäinen mies, vankkaleukainen, sinisilmäinen, keltaiset viikset kaarevat ja kasvot tiilenväriset kypärän rajaan asti, missä ne muuttuivat lumivalkeiksi. Hän oli kaljupää, ja kiiltävän, tiukan päänahan takaosaa olivat nuoremmat upseerit kerkeät piloillaan käyttämään kuvastimena viiksiänsä kierrellessään. Soturina hän oli hidas, mutta luotettava ja urhoollinen. Eversti saattoi uskoa hänelle tehtäviä, joissa vireämpi upseeri olisi voinut joutua vaaraan.