"En osaa sanoa. Ei, ei hyödytä uhata minua pistolilla. Tappaa minut voitte, mutta ette voi saada minua ilmottamaan teille sellaista mitä en tiedä."
"Onko hän usein ulkona tällä tunnilla?"
"Tuon tuostakin."
"Ja milloin tulee hän kotiin?"
"Ennen päivänkoittoa."
Kapteeni Baumgarten päästi saksalaisen kirouksen. Hän oli siis tehnyt matkansa turhaan. Miehen vastaukset tuntuivat ehdottomasti todenmukaisilta. Hän olisi saattanut tuota aavistaakin. Mutta hän tahtoi kuitenkin varmistuakseen tutkia rakennuksen. Jättäen etu-ovelle muutamia miehiä ja talon taakse samaten ajoi hän kersantin keralla edellänsä vapisevaa pöydänkattajaa, jonka häilyvä kynttilä heitti omituisia liikehtiviä varjoja vanhoihin seinäverhoihin ja mataliin tammi-ortisiin lakiin. He tarkastivat talon läpikotaisin, alikerran tilavasta kivilaakaisesta keittiöstä toisen huonekerran ruokasaliin asti, missä oli lehteri soittajia varten ja ijästä mustunut paneli — mutta mistään ei löytynyt ainoatakaan elollista olentoa. Ullakolta, katonrajassa sijaitsevasta kammiosta löytyi Marie, pöydänkattajan elähtänyt vaimo; mutta muita palvelijoita ei omistajalla ollut eikä hänestä itsestäänkään mitään vihiä saatu.
Kesti kuitenkin kauvan ennen kuin kapteeni Baumgarten tunsi olevansa tästä seikasta varma. Rakennus oli vaikeasti tutkittava. Ahtaat portaat, joita vaan yksi mies saattoi kerrallaan astua, yhdistivät lukuisia mutkittelevia käytäviä. Seinät olivat niin paksut, että jokainen huone oli eristetty toisestaan. Jokaisessa ammotti jättiläismoisia tulisijoja ja ikkunat olivat seinässä kuusi jalkaa syvällä. Kapteeni Baumgarten poljeskeli saappaillaan, repi alas uutimia ja koputteli miekkansa nupilla. Jos talossa löytyi salaisia kätköpaikkoja, niin ei ainakaan hänen onnistunut niitä löytää.
"Minulla on aate", hän vihdoin saksaksi virkkoi kersantille. "Te asetatte tämän miehen vartioittavaksi ja pidätte huolta siitä ettei hän pääse kenenkään yhteyteen."
"Kyllä, kapteeni."
"Ja asetatte neljä miestä väijyksiin sekä edustalle että taakse. Onpa luultavaa että lintumme päivänkoitteessa hyvinkin palaa pesäänsä."