Kapteeni Baumgarten oli kädet nyrkissä astunut askeleen eteenpäin. Ranskalainen tähtäsi saksalaiseen oikealla kädellään revolverilla, vasemmallaan singoten hänen takaisin tuolilleen.
"Olkaa hyvä ja istukaa alallanne", sanoi hän. "Teidän ei tarvitse olla levoton väkenne puolesta. Heistä on jo huolta pidetty. On merkillistä, kuinka nämä kivilattiat estävät toiseen kerrokseen kuulumasta mitä alla tapahtuu. Olette vapaa päällikkyydestänne ja teillä on nyt ainoastaan oma itsenne ajateltavana. Saanko kysyä, mikä nimenne on?"
"Olen kapteeni Baumgarten, 24:nnestä Posenin rykmentistä."
"Ranskankielenne on oivallinen, vaikka teillä, kuten useimmilla maanmiehillänne, on taipumusta muuttaa p b:ksi. Minua on huvittanut kuulla heidän armoa rukoillessaan huutavan: 'Avez bitie sur moi!' Tiedätte kaiketi, kuka puhuttelee teitä."
"Chateau Noirin kreivi."
"Aivan oikein. Olisi ollut ikävää, jos olisitte vieraillut linnassani minun saamattani tilaisuutta puhua muutamia sanoja teille. Olen ollut tekemisissä monen saksalaisen sotamiehen kanssa, mutta en vielä milloinkaan upseerin. Minulla on paljo puhuttavaa teidän kanssanne."
Kapteeni Baumgarten istui hiljaa tuolillaan. Niin urhea kuin hän olikin, tuon miehen käytöksessä oli jotakin, joka sai hänen verensä hyytymään kauhusta. Hän vilkui oikealle ja vasemmalle, mutta hänen aseensa olivat poissa ja hän älysi ottelussa olevansa vain lapsi tuon jättiläisen käsissä. Kreivi oli ottanut viinipullon ja piteli sitä valoa vasten.
"Hm", sanoi hän, "tämäkö oli parasta, mitä Pierre saattoi hankkia teille? Oikeinpa häpeän katsoa teitä kasvoihin, kapteeni Baumgarten. Tämä täytyy korjata."
Hän puhalsi vihellyspilliänsä, joka riippui hänen metsästysnuttunsa päällä. Tuo vanha palvelija astui heti huoneeseen.
"Chambertiniä 15:nnesta komerosta!" huusi kreivi, ja heti jälkeenpäin tuotiin sisälle harmaa, hämähäkinverkkojen peittämä pullo, varovaisesti kuin kapalolapsi hoitajattaren käsivarrella. Kreivi täytti kaksi lasia reunojaan myöten.