JUSSI (Tarttuu Liisan toiseen käteen.) En voi olla iloinen, mutta tahtoisin olla hyvä, sun tähtesi. — Liisa! Minä voin tulla ensimäiseksi hyvässä mutta myöskin ensimäiseksi pahassa. — Kaikissa ihmisissä asuu petoeläin. Mussa se on viime päivinä kasvanut. Minä pelkään, että se pääsee irti. Mutta sinä teet mun hyväksi. Sinä pyhit pahat ajatukset pois, ja sun iloiset silmäsi tekevät munkin iloiseksi (Ottaa Liisaa käsistä ja vetää lähemmäksi.) Kuinka minä olen voinut kulkea vuosikausia huomaamatta sua. Samassa talossa on eletty ja yhdessä kasvettu, mutta vasta eilen sun ensi kerran tapasin.
LIISA. En minäkään tiedä. Tähän asti sinä olet ollut vain meidän Jussi, mutta nyt sinä olet mun Jussini.
(Seisovat lähekkäin ja katsovat toisiaan silmiin.)
6:s kohtaus.
Liisa, Jussi ja Harri.
HARRI (Tulee ulkoa.) No! Mitäs te siinä särkiä paistatte?
LIISA (Pelästyen.) Isäntä!
(Menee peremmälle.)
HARRI. Eikö muuta työtä löytynyt?
JUSSI. Isä. Liisa ja minä —