KOLJOLA. Ei, ei! — Esivalta on Jumalan asettama. Se ei saa tapahtua.
Vallesmannille täytyy selittää ja saada hänet ymmärtämähän, että —
HARRI (Ylimielisesti.) Opiksi se vaan on koiralle kylmä kylpy.
KOLJOLA (Puoliksi itsekseen.) Väkivalta nousee väkivaltaa vastahan. Ihmiset kulkevat sokeina leveää tietä, ja johtajat ovat kaikista sokeimmat. Taivahan valo ei johdata meitä (Harrille.) Sinäkin, naapurini. Miksi paadutat sydämesi. Lankea maahan ristin juurehen, ennenkuin se on myöhäistä, sillä emme tiedä aikaa eikä hetkeä, koska meidän lähtemän pitää.
13:s kohtaus.
Harri, Koljola, Antti, Maija, Jussi, Heikki, Liisa ja kyläläisiä.
ANTTI, MAIJA, JUSSI, ja HEIKKI (Tulevat ulkoa ja asettuvat istumaan etunäyttämölle paitsi MAIJA, joka menee perälle talousaskareita toimittamaan.)
HARRI. Sinä tuhlaat sanoja. Minä olen kristitty, mutta en rupea körttiläiseksi. Mitä varten teihin yhtyisin? Miksei yhtähyvin Vasulaisihin, Yli-Koljoselaisihin, Renqvistiläisihin tai muihin hurmahenkisihin ja huutajihin. Kuka teistä lopulta on oikeassa?
KOLJOLA. Totuutta etsiessänsä saattavat ihmiset erehtyä, mutta etsiminenkin on jo parempi kuin suruttomuuden tila.
HARRI. Teidän joukossanne on niin paljon ulkokullatulta, tekopyhiä ja, suorahan sanoen, kieroja ihmisiä, että jos hedelmistä puu tunnetahan —
LIISA (Noin 18-vuotias, siistissä työpuvussa tulee ulkoa kantaen puisia maitoastioita ja jää perälle, jossa taloustoimia toimittaessaan keskustelee naisväen kanssa, mutta seuraa kumminkin keskusteluakin, varsinkin Jussin vuorosanoja.)