(Harrin piha. Oikealla asuinrakennus, sen keskellä portaat, ja niiden kummallakin puolen seinässä ikkuna. Peremmän ikkunan edessä on tikapuut. Perällä on luttirakennus. Sen ja asuinrakennuksen nurkkain välissä on kaaripäällinen portti. Samanlainen on luttirakennuksen ja vasemmalla olevan makasiini- eli tallirakennuksen välissä. Itse portteja ei kummassakaan ole, ainoastaan pylväät ja kaari. Tallin oven päälle on naulattu pari haukkaa. Vasemmalla etunäyttämöllä kaivo, jonka päällä on muutamia puisia astioita. Kaivon etupuolella on pari kiveä ja vieressä pyykkituoli, pyykkipunkka y.m. pesemisessä tarvittavia esineitä. Oikealla etunäyttämöllä tuvan seinustalla penkki, jonka päällä on muutamia viilipunkkia.)
1:nen kohtaus.
Kaisa, Liisa ja Maija.
MAIJA (Pesee viilipunkkia oikealla olevan penkin luona, ja asettelee punkit kumolleen kuivamaan penkille, porrasten puoleiseen päähän. Seuraa Kaisan puhetta hajamielisenä, lopussa vähän tarkkaavammin.)
KAISA (Pesee ja kurikoi kaivon luona vaatteita. Vilkaisee tuon tuostakin Maijaan ikäänkuin odottaisi vastausta.) Kyllä se on kumma, etteivät ihmiset osaa elää sovinnossa. — Se on kai se Vanha Aatami, joka rikeeraa. — Mutta kyllä ihmisissä on omaakin syytä. — Ne ajattelevat liian paljon ja puhuvat. Pitäisivät ajatuksensa edes omana tietonansa, mutta ei! Niitä paasatahan toiselle silmät ja suut täytehen ja niin tulee riita. Sitten murjotetahan kuin lautapää härjät. — Selkähänsä tarvitsisivat kaikki! (Lyö muutamia kertoja vihaisesti kurikalla.) Talonpojan on aivan turha vaivata päätänsä (Vaitiolo. — Äkäten.) Jaa, niin köyhän täytyy ajatella sen verran, että löytää leipänsä (Kurikoi.) Sen minä vaan sanon sulle Maija, että sun sijassasi minä en olisi sanonut mitään eilen, en niin halaistua sanaa. — Mitä se on hyödyttänyt? — Nyt on isäntä kiukus, Antti pahalla tuulella, ja itse sinä kai itkeä tillität salavihkaa.
MAIJA (Kaisan puheen lopussa näyttää siltä kuin tahtoisi hän jotain sanoa, mutta kun Liisa samalla alottaa laulun, vaikenee ja menee laulun kestäessä tupaan surullisena ja kuin itkua pidätellen. Vie viilipunkit mukanaan.)
LIISA (Vasemmalla näyttämön takana, kulkee edestakaisin, joten laulu kuuluu toisinaan kovemmin, toisinaan heikommasti. — Laulaa.)
Luullahan, jotta on lysti olla,
Kun minä aina laulan.
Laulullani minä pienet surut
Sydämeni pohjahan painan.
KAISA (Yksin.) Mitäs se Liisakin ikävöi?
LIISA (Näyttämön takana, vasemmalla. — Hevoselle.) So siinä! Ptruu! —
No, nyt saat taas mennä (Laulaa.)