Enkä minä sillä laulele,
Jotta mulla on heliä ääni.
Laulelenhan sillä vaan,
Kun oon näin yksinäni.
KAISA (Huutaa tallin päädyltä.) Liisa hoi! Mitä siellä niin surullisia laulelet?
LIISA (Edelleen näyttämön takana. — Hevoselle.) Ptruu! No Liinukka, levätähän vähän. — Älä sotke ohjia jalkoihisi! (Tulee näyttämölle vasemmalta, tallin päädyltä.) Mitä Kaisa sanoo?
KAISA (Palaa työhönsä.) Sanoin vaan, että onko heilisi ruvennut muilla kulkemahan, kun noin surullisia laulelet.
LIISA. Eihän mulla ole heiliä, enkä välitäkään. Hyvää en saa ja huonosta en huoli.
(Istuu kaivon kannelle.)
KAISA (Kiusoitellen.) Susi koiran, renki piian.
LIISA. Ettäkö Kaappo olisi mun? — En minä taas Kaaposta huoli. Pitää sen olla vähän pitempi, parempi ja paremmista ainehista.
KAISA (Hyväntahtoisesti.) No, no. Älä ole ylpeä. Et sinä enää ole talon tytär, vaikka ne täällä tyttärenä melkein sua pitävätkin.
LIISA. Saahan piikatyttökin vähän valita (Tuttavallisesti.) Mitähän siitä eilisiltaisesta oikein tulee?