Pikku Jonne lasketaan komsioon. Sieltä poika katselee hymysuin äitinsä puuhia. Sabina heinittää kenkänsä, panee evästä reppuun, pujottaa ylleen lapintakin, heittää komsion selkäänsä ja syöksyy pihalle.
Kun ei vain kukaan tulisi estämään hänen lähtöään. Isä Ampru se saattaisi hyvinkin tulla; se kun oli sellainen touhuisa. Sabina hymähtää itsekseen; hän on näkevinään isänsä ilmielävänä edessään. »Saattaa se Jonne olla vielä vaikka ministeeri…»
Hänen poskillaan palavat kuumat täplät. Kädet vapisevat, kun hän asettelee mäystimiä jalkaansa. Sauvat olivat hiukan jäässä, mutta kyllä hän niillä toimeen tuli. Ei kuulunut ketään.
Hän hiihtää järvelle johtavaa tietä. Siinä on veres ahkionjälki. Jonne oli ajanut siitä aamulla… Jonne, Jonne…! Ahkionjälkikin tuntuu rakkaalta. Tekisi mieli laskeutua polvilleen ja painaa kuumottavat kasvonsa sitä vastaan…
Runsaan puolentunnin päästä on Sabina järven rannassa. Mäennyppylän takaa näkyy ohut savukiehkura. Se kohosi kotitalon savupiipusta. »Puita niillä on», ajattelee Sabina. Välistä pakkasi huolettamaan kotiväenkin asiat.
Sabina heittää viimeisen katseen taaksensa ja laskee viistoon törmää alas järvelle. Tunturimajalle vievä talvitie kulkee läheltä rantaa. Jonnen ja hänen miestensä aamulla ajama jälki tuntui selvästi.
Sabina saapuu järven päähän. Sinne sopi näkymään kotitalo… Siellä se kyyhötti järven rannalla mustuneena ja ilman syömänä päätyikkuna tyyten jääkuoren peitossa. Pirtin pääty jäätyneine ikkunoineen toi Sabinan mieleen sokean, joka avuttomana tuijottaa ilmaan kaihisilmillään.
Tietä on helppo hiihtää. Kuorma-ahkio on levittänyt sitä sen verran, että sukset sopivat rinnatusten. Sabina lykkelee menemään. Komsio heilahtelee hänen seljässään.
Nyt on Sabina kukkulalla järven päässä. Sieltä pudottaa tie laaksoon ja Lunnasjärvi häviää näkyvistä. Se näkyisi tosin vielä kauempaakin, mutta talvitie ei noudata kesäpolkua, joka toisinaan kiikkuu korkeallekin.
Sabina luo katseen taaksensa. Näkyi kotitalon pihamaata ja pirtin edustaa. Kaivonvintti kohosi kaivon takaa melkein pystysuoraan ilmaan.