Niin… hän, Sabinahan se laulaa. Hän laulaa pikku Jonnea nukkumaan.
Niin, niin… hän se olikin juuri Kaaren Lindamo, joka nyt kulki kuolemaansa kohti. Hyvä Jumala! Se tuntui vain niin kamalalta. Sabina puristaa komsiota rintaansa vasten ja hoippuu eteenpäin pimeässä metsässä. Lunta on päälle polven ja häntä uuvuttaa, uuvuttaa tavattomasti.
Hän vaipuu puun juurelle pitkäkseen; hän haluaa vain hetkisen levähtää. Sitten hän jatkaisi matkaa. Eikö myrskykin ollut jo asettunut, koskapa ei kuulunut tohinaa enää…?
Sabinan silmät painahtavat umpeen, mutta avautuvat heti jälleen. Miksi oli niin hiljaista? Ei kuulunut komsiostakaan yhtään ääntä. Kaipa pikku mies nyt nukkui. Hyvä oli, että nukkui… häntäkin nukutti niin tavattomasti…
Jälleen painuvat Sabinan silmät kiinni, mutta kylmän väreet, jotka puistattavat ruumista, saavat hänet uudestaan hereille. Hän katselee ylöspäin.
Mikä se oli tuo… tuo hiljaa huojuva tumma käsivarsi hänen yläpuolellaan? Sehän oli kuusen oksa. Missä hän oli —? Ahaa, jopa hän muisti… metsässä. Hänhän oli eksynyt… eksynyt myrskyssä, mutta nyt oli myrsky lakannut ja hän oli päässyt suojaan… metsään…
Sabina koettaa nousta istualleen, mutta ei jaksa. Hänen päässään vilahtaa ajatus, ettei hän saanut jäädä tähän makaamaan. Hän voisi paleltua kuoliaaksi. Mutta vielä hän ei ainakaan tunne mitään sellaista, mikä viittaisi paleltumiseen. Hän on vain käynyt niin merkillisen jäykäksi. Se oli kai väsymystä. Hän ei tunne omia jalkojaankaan. Missä hänen jalkansa olivat? Olivatko ne lumen sisässä? No… siellä niillä olisi lämmin… Kädetkin olivat niin oudontuntuiset. Hän koettaa taivuttaa kättään ja saakin sen lopuksi kohotetuksi kasvoilleen. Sormet sattuvat nenänpäähän. Mutta siinä ei ole tuntoa. Eikä sormissakaan ole tuntoa. Käsivarsi painuu alas. Mitä… tämä oli…?
Ylhäällä loistaa tuikkivia pisteitä. Hän eroittaa niistä muutamia kuusen oksien välistä. Mikä se oli tuo korkea, joka kaareutui hänen yläpuolellaan —?
Niin… avaruus. Minkävuoksi vaikutti tuo sana nyt niin kummasti häneen? Herätti omituisen turvallisuuden tunteen…
Hänen silmänsä painuvat kiinni, mutta jossakin… jossakin sydämen paikkeilla on vielä lämpöä… paljon lämpöä… Se on rakkauden lämpöä… Jonnen ja hänen… Sabinan…