Malmi-Muurmannin täytyi kallistua jälkimmäisen otaksuman puolelle. Siellä askarteli nytkin Karuliina pöydän luona hänelle illallista valmistellen. Eikä hän ollut sitä pyytänyt. Se oli ystävällisyyttä, sen näki Karuliinan kasvoista, joilla asusti hiljainen, surumielinen hartaus.

— Olisihan se saattanut toisinkin käyä, puheli Ampru takkavitsaa sujutellen, — mutta kun se oli näin määrätty, niin ei sille mithään mahha. — Niin, yhtyy setä Juhani puheeseen, — Sapinan piti saaha Kaaren Lintamuun kohtalo. Se oli niin sallittu.

Ei soimauksen ääntäkään, ei pienintäkään katkeruutta.

— Se minua vain on surettannut, kun se kuoli pakkasheen ja pyrhyyn, värähtää Karuliinan ääni pöydän luota.

— Älä sie, äiti, sitä sure! Se oli niin sallittu. Ja sitäpaitsi — ei paleltuminen niin tuskallista olekhaan. Eikö totta, Muurmanni-herra?

Tämä nyykäyttää päätään. Häntä surettaa vilpittömästi näiden erämaan ihmisten kova kohtalo. Mutta — minkäpä hän sille voi. Jos Sabina eläisi lapsineen, saattaisi hän ehkä pitää heistä huolta. Mutta nyt ovat molemmat kuolleet eikä hän siis voinut asiaa auttaa. Jonnen velvollisuus olisi ollut jollakin tavoin hyvittää Katajan Matti. Mutta eihän hänkään siihen kyennyt, kun hädin tuskin itse pysyi leivässä. Siellä ajelehti poika jossakin Keski-Norjassa, milloin maantientöissä, milloin missäkin. Isän ja pojan välit olivat lopullisesti katkenneet senjälkeen kuin hän, vanha Muurman, oli saanut kuulla Sabinan kohtalosta.

— Tietääkös Muurmanni-herra… se oli niin suloinen… pikku Jonne nimittäin… vielä kuolleenakin. Eikä ollut Sapinakhaan yhthään muuttunut. Suukin hymyssä…

Nyt oli mitta täysi. Malmi-Muurmannin povessa rupesi jokin nyyhkyttämään. Puhuivat niin avoimesti… nämä yksinkertaiset sielut, ettei sitä saattanut tyynenä kuunnella.

— Ele viitsi, Ambru… minun on kovin raskas se kuulla. Olen soimannut itseni…

Nyt käännähtää Ampru ihmeissään Malmi-Muurmannin puoleen, joka tuossa penkillä pyyhkii silmiään. Se on ensimmäinen kerta, jolloin hän näkee herran itkevän ja se vaikuttaa häneen samalla tavoin, kuin jos Jumala vuodattaisi kyyneleitä.