Missähän hän oli ennen syntymäänsä ollut? Äiti sanoi: taivaassa. Mutta kumma, kun hän ei muistanut siitä mitään. Hän oli kerran käynyt isän kanssa Kopsassa… viime talvena… hevoskelillä… ja siitä hän muisti vaikka kuinka paljon. Muisti Kopsan isännän, joka oli isän serkku ja puhutteli tätä aina »sukulaismieheksi.» Ihme, ettei isä siitä pitänyt, vaan rupesi heti hermostuneena kopeloimaan taskujaan, aivan kuin jotakin etsien… Johtuiko se siitä, että Kopsan isäntä puhuessaan niin omituisesti nauroi? Vai mistä se oikeastaan johtui? Ei Sabina sitä ymmärtänyt. Mutta häntä isäntä kutsui kummityttärekseen ja ihmetteli, että »koreanpa ne antoivat sinulle nimen — mitä kieltä lieneekhään?» Johon isä oli vastannut, että ruijaa se oli, selvää ruijaa. Siitä olivat johtuneet puhumaan Muurmannin herrasta ja »tipeistä.» Isä oli selittänyt, että niitä se rakenteli… tippejä, ja ampui toisinaan niin että tunturit vapisivat.
Niin — ne tipit. Niitä piti olla Kaamaslaen laiteilla, mutta eivät ne tänne sopineet näkymään. Sabina koetti katsoa, siristää silmänsä yhdeksi viivaksi, mutta mitään kummempaa ei näkynyt. Hän lähti jatkamaan matkaansa. Hän oli ollut jo pari tuntia kulussa ja aurinko kiipesi yhä korkeammalle; se paistoi jo niin, että niskaan koski. Mutta nytpä eivät sääsketkään jaksaneet lentää. Niiltä sai toki rauhan ja se oli hyvä.
Äkkiä Sabina pysähtyi. Mitä ihmettä! Polulla näkyi tuoreita lehmänsorkan jälkiä. Tästä oli karja kulkenut yli ja poikennut metsään. Sabina ilostui. Nytpä hän oli jäljillä. Hän rupesi huhuilemaan:
— Tprui Mansikki, tprui Heluna, ptrui-uu…
Kaiku vastasi tuntureista:
… tprui-uu!
Sabina juoksi metsään. Hän noudatti jälkiä tarkasti. Varmasti olivat lehmät kulkeneet tästä.
Poronjälkiä ne eivät olleet. Sabina oli jo siksi iso, että kykeni ne erottamaan.
Hänen suruksensa metsä kuitenkin loppui pian. Aukeni eteen laaja jänkä.
Mikähän jänkä tämä oli?
Sabina ei ollut koskaan käynyt näin etäällä. Jänkä oli outo: Hän tarkasteli lehmänjälkiä mättäikössä. Tuossa oli jussinpäämätäs vajonnut liejuun, kun lehmä oli siihen polkaissut.