Kyllähän Katajan Matti sen kiitollisena myönsi, että auliisti oli
Amprukin apua tarjonnut, silloinkuin hän oli tarvinnut.
— Etkä sie sekhaantunut sen Malmi-Muurmanninkhaan homhiin, vaikka oli toisinhaan hyvätkin tienat tarjolla.
Eihän hän isosti. Jonkun taakan oli nakannut Kopsaan. Siinä kaikki.
Matti poltteli ja mietti. Laatuunkäypä mies tämä Ampru. Hyvän appiukon siitä saisi.
Nyt oli Karoliinalla kahvi valmiina. Hän kaasi kuppiin ja kehoitti
Mattia ottamaan.
Matti siirtyi pöydän päähän. Hän kulki pikku pojan kehdon päitse. Siinä nukkui Muurmannin Jonnen poika. Se auttoi asiaa alkuun.
— Jaa… sinulla se on jo valmis poikakin, sanoi hän hymyillen.
Sabina painoi päänsä alas. Hän ei vastannut mitään.
— Mie tässä arvelin, että etköhän sie nyt tarvitseisi sille isää, kun ei tullut se vasittu…
Sabina punehtui. Kyllä hän ymmärsi Matin tarkoituksen, mutta ei nytkään vastannut mitään.