Miehet rupesivat niittämään kuin ei mitään olisi tapahtunut. Luo'onottajat olivat jättäytyneet jäljelle, ja nimismiehen haravamiehetkin olivat pysähtyneet niitynreunaan.
Maunu piti salaa silmällä miesten tuloa, ja kun he olivat noin kymmenkunnan sylen päässä, pysähtyi hän viikatettaan hiomaan odottaakseen, mitä tapahtuisi.
Nimismies astui suoraan Maunua kohti vihan puna kasvoilla ja silmissä myrkyllinen välke.
— Mitä tämä merkitsee? huusi hän jo muutaman askeleen päästä.
Maunu katseli häntä suu auki ja heitti hiomisen.
— Mikä? kysyi hän töykeästi nojaten viikatteeseensa.
— Tämä, että olette tulleet minun niitylleni kurpomaan!
— Mene huukiin! sanoi Maunu tyynesti. — Minä voinen paremmalla syyllä kysyä, mitä se merkitsee, että nimismies sotkee jalkoihinsa pappilan parasta niittyä?
— Pidä suusi kiinni, heittiö! Minä kysyn, millä oikeudella olette ruvenneet minun niittyäni tekemään.
— Eikö tämän niityn nimi ole Seitavuopio? kysyi Maunu tekeytyen tyhmännäköiseksi.