— On. Pitäisipä sinun se tietää. Nimismies katsoi häntä vähän kummastellen.
— No sitten me olemme ainakin oikeassa! huudahti Maunu kääntyen isänsä puoleen. — Herr' Vuolevi käski meidän kaikkein ensimmäiseksi tehdä Seitavuopion, ja jollei niitä ole kahta, niin me olemme oikealla niityllä.
— Älä viisastele! karjaisi nimismies. — Herr' Vuolevilla ei ole mitään oikeutta tähän! Niitty on minun ja minä olen sen raivauttanut!
— Hyvin mahdollista, sanoi Maunu näennäisesti rauhallisena, vaikka sappi paisutti jo hänenkin sisuaan. — Vahinko, että herr' Vuolevi sattui olemaan Ruijassa eikä ollut selittämässä nimismiehelle omistusoikeuttaan. Minun on vain käsketty niittää tämä niitty ja minä olen sen luvannut ja lupaukseni pidän. — Pois tieltä!
Maunu tarttui viikatteeseensa ja lähti niittämään nimismiestä kohti.
— Pois tieltä, nimismies, muutoin katkeavat sääresi kuin korret! karjaisi hän ja löi heinää pitkissä kaarissa, niin että se suhahtaen meni poikki.
Nimismiehen oli pakko hypätä muutamia askeleita taaksepäin.
— Heitä pois niitto! ärjyi hän. — Minä käsken lain nimessä!…
Kuuletko? Peijakas, sehän niittää kintut poikki ihan väkisten!
Nimismies juoksi takaisin ja viittasi lähinnä seisovan lappalaisen luokseen:
— Pieti! huudahti hän vihan vimmassa. — Heitä suopungilla tuota hurjimusta!