— En minä tiedä… Uhraavat… ja kastavat… ja syövät… ja laulavat… ja Jouni-setä puhuu… ja loitsii… ja… Semmoista ne tekevät.
— Jos minä olisin pappi… niin menisin ja tappaisin jokaisen! huudahti Johannes silmät salamoiden.
— Aslakinkin?
— Jo vain! Jos ei lukisi Herran siunausta ja isämeitää ulkoa juuri siinä paikassa! Pään löisin poikki ja hakisin Ingalle uuden miehen, oikein semmoisen… semmoisen kristityn!
Lähinnä rantaa olevasta kodasta rupesi samassa kuulumaan yksitoikkoinen, jonottava ääni, joka nousi ja laski häärätyssä tahdissa.
Pojat höristivät korviaan.
— Kuulehan, kun vanha Guttorm joikkaa! sanoi Sorve Sllmät loistaen.
Mutta silloin hypähti Johannes hänen eteensä, heitti sauvaansa ja katsoi tärkeännäköisenä toveriaan silmiin.
— Sepä se onkin pakanuutta… sepä juuri! huudahti hän.
— Tuoko joikkaus?