— Vai täällä tämä papin kasvatti arvostelee jo meidän juhlaamme! Tiedä siis nyt, että porovuosi tulee hyvä kaikille, jotka ovat isien tavoille uskollisia, mutta kaikilta luopioilta häviää karja ja muu maallinen menestys, papin valta loppuu, ja näillä tuntureilla nousee jälleen isäin usko kunniaan. Niin ovat Passevaaran haltiat ennustaneet.
— Jo taisivat erehtyä haltiasi! Äiti on nähnyt unen, että täällä vain vahvistuu papin valta, ja vanha usko häviää jäljettömiin. Kirkkoja entistä ehompia tullaan rakentamaan Enontekiöön, ja niihin käy joukolla lapinkansa Ristin-Jeesusta kumartamaan.
— Ei ole miehen arvon mukaista tingata akkaväen kanssa! lausui Jouni ylpeästi ja lähti astumaan viereiselle kodalle.
Siellä kävi iloinen puheenpajatus. Lapset juoksentelivat kodan ympärillä, ja miehet olivat heittäytyneet nurmikolle pitkäkseen. Naisväki hääri askareissaan. Sorve ja Johanneskin olivat liittyneet joukkoon ja kuuntelivat uteliaina miesten puheita.
— Burist, Jouni! Terve, sinä pappimme ja johtajamme! huudahti
Kopara-Niila.
— Terve! kertasivat miehet.
— Terve teille, jotka tahdotte isäin uskossa lujina pysyä! vastasi Jouni ja istahti miesten parveen, jotka kunnioituksesta tietäjää kohtaan kohousivat istualleen. — Tuolla on papin pikkuinen joukko, joka on hylännyt saamekansan vanhat tavat, jatkoi hän, nyökäten ylenkatseellisesti Päiviön kotaa kohti.
Väärään kotaan joutui Aslak Omma, virkkoi Sigga, joka oli kuullut Jounin viimeiset sanat ja pysähtynyt miesten luo. Hän oli menossa rantaan vettä noutamaan. Vai väärään! nauroi kitisevä vanhan miehen ääni joukosta.
— Olisit tainnut omaasi toivoa?
— Ka, miksipä en! On niitä tyttäriä minullakin ja varallakin yhtä hyviä kuin Päiviön Inka.