— Hei miehet! huusi Sirma.
— Ii-ih! kuului nuotiolta ja kolme humalaista päätä kurkisteli tulen yli pimeyteen kuin säikähtyneet riekot.
— Pankaa nukkumaan nyt, että jaksatte huomenna kirkkoon, lausui
Sirma käskevästi.
— Ii-ih! Ku-kuka se on? Tule saamaan ryyppy! — kehoitettiin nuotiolta.
Aslak Omma oli kömpinyt pystyyn ja tirkisteli ääntä kohden, varjostaen kädellä silmiään.
— Se on pappi, herr' Vuolevi, supatti hän toisille. Hän oli tuntenut papin…
— Joo pappi se on. Pankaa maata nyt, älkääkä menotko enää, kehoitti
Sirma ja lähti astumaan pappilasta näkyvää tulta kohden.
— Maata pannaan… maata pannaan, kuuli hän mennessään nuotiolta.
Päästyään pappilan pihalle hän pysähtyi ja katsahti kirkkomäelle…
Äskeiset lappalaiset olivat nousseet pystyyn ja hyppivät yhdessä kimpussa nuotion ympärillä. Hän erotti aivan selvään heidän joikunsa: