— Ei tämä ole poikki, sanoi Tulinkisuvannon Tuomas. — Nilkka on vain nyrjähtänyt sijoiltaan ja pahanlaisesti. Mutta se on korjattavissa. Kunhan päästään kylään, niin katsotaan tarkemmin.
Miehet laittoivat koivuista paarit ja lähtivät kantamaan Jounia kylää kohden.
— Minne viet minut, pappi? kysyi Jouni synkkänä.
— Kirkolle ensin ja sieltä alamaahan rangaistustasi kärsimään, vastasi herra Olaus.
Jouni ei puhunut mitään. Katsoi vain Sirmaa, kuin ei olisi oikein ymmärtänyt tämän sanoja.
Kun miehet kantamuksineen saapuivat kylään, olivat lappalaiset tipotiessään. Ainoastaan Pierra Päiviön väki oli jäljellä.
— Mihin lappalaiset ovat huvenneet? kysyi herra Olaus Aslak Ommalta, joka tuli heitä vastaan.
— Paenneet… mikä minnekin, oli yksitoikkoinen, surullinen vastaus.
Aslak katseli Jounia ja hänen silmäänsä kihosi kyynel.
— Näinkö kävi sinun, Jouni? kuiskasi hän murtuneella äänellä.