— Kas nyt, sanoi hän ja hymyili kyyneltensä lomasta. — Toivotaan, että se paranee pian.
Jouni loi häneen kiitollisen silmäyksen ja nyykäytti hiljaa päätään.
— Kiitos! kuiskasi hän käheästi ja käänsi taas päänsä seinään päin.
Kaarina-emäntä söi palvelijainsa kanssa illallisen ja meni levolle. Maarita vetäytyi aitan luhtiin ja paneutui myös maata. Maunu jäi pirttiin vankia vartioimaan.
Hän piitti haravan toisensa jälkeen ja valvoi reippaasti, silmäten tuontuostakin Jouniin, joka näytti nukkuneen. Pappilan ympäristössä oli hiljaista. Ainoa ääni, mikä silloin tällöin kuului, oli jänkälinnun yksinäinen, valittava piipitys pappilan takana olevalta vuomaita.
Maunu sai haravat valmiiksi ja istahti penkille tupakoimaan. Kumma, ettei herr' Vuolevia jo kuulunut, ihmetteli hän puhallellen savun toisensa jälkeen. Ehkä ei ollut tavannut nimismiestä kotoa ja oli lähettänyt häntä hakemaan. Aamulla aikaisin oli lähtenyt eikä vielä ollut palannut.
Jouni liikahti hiljaa nurkassaan ja valitti unissaan… Kuka olisi uskonut, että Jouni, joka oli ollut nimismiehen kanssa Seitavuopiolla, makaisi tuossa parin viikon päästä, kädet ja jalat köysissä. Merkillistä, että herr' Vuolevin piti sattuakin juuri parhaaseen aikaan Ruijasta palaamaan… Ja ihmeellistä, että veli Pekan piti tälle matkalle hukkua… ja sellaiseen paikkaan kuin Liinakurkkio, jonka oli monet monituiset kerrat laskenut… Tuo onnettomuus oli varmaan salaperäisessä yhteydessä Jounin kanssa… Maunu oli vakuutettu, että noita oli koettanut kostaa herr' Vuoleville loihtimalla hänen venheensä veden valtaan. Mutta hän oli onnistunut vain osaksi: Pekka, suuren perheen isä oli mennyt… Papin olivat omat taikansa pelastaneet…
Oli hiiskumattoman hiljaista. Maunu eroitti selvään Jounin epätasaisen hengityksen… Se oli katkonaista ja kuulosti tuskalliselta… Häntä pakkasi pelottamaan. Mitä jos tulisi manalaisia pirttiin ja kävisivät hänen kimppuunsa…? Sydän löi kovasti, ja hän kuunteli korvat hörössä.
… Eikö eteisessä hiipinyt joku…? Kuului heikko risahdus, ja Maunu säpsähti. Mikä se oli…? Hän jännitti kuuloaan: taas risahdus… Mitä kummaa se oli… Maunu astui keskelle huonetta ja huomasi samassa, että kekäleinä riutuvat puut risahtelivat takassa.
Häntä nauratti. Kaikkea piti aikamiehen ajatellakin! Mikäs hätä tässä! Jouni nukkui nurkassaan, ja ovet olivat salvassa… Mikäs tässä… papin talossa…