— Se on Maunu! sanoi Kaarina hätääntyen. — Mitä olet hänelle tehnyt?
Jounin katse sai äkkiä villin ilmein, ja hänen suunsa vääristyi raivosta.
— Maunulle? Aioin tappaa hänet, mutta en tehnyt sitä — sinun vuoksesi. — Katso, siinä taas uusi todistus heikkoudestani! Jos et olisi ollut hyvä minulle, olisin empimättä surmannut hänet.
Jouni viittasi päällään pirttiin käsin ja hänen äänensä oli melkein soimaava.
— Siinä teit kauniisti, Jouni, puhui Kaarina hellästi kuin lapselle ja jatkoi epätoivoisella rohkeudella:
— Ja nyt, Jouni, jos panet arvoa siihen, mitä sinulle olen tehnyt, niin lähdet heti ja säilytät vapautesi. Muutoin saavuttaa herra Olaus sinut ja silloin…
Hän ei uskaltanut lopettaa lausettaan nähdessään Jounin kiihtyneet kasvot.
— Mitä voi herra Olaus minulle? huudahti hän leimuavin silmin. —
Minä voin tappaa hänet milloin hyvänsä?
— Sitä ei Jouni tee…
— Miksi en tekisi?