— Katsopas… riippuu siitä, mitä pappi juo.
— Ätsh! No viinaa tietysti! Älä sinä rupea viisastelemaan… Kyllä minä… katsopas, Jenssen, Jukkasjärven pappi myy viinaa… ja minä taas juon… pääasiallisesti juon… Kumpi on parempi?
— Molemmilla on hyvät puolensa.
— Äläst!… Jukkasjärven pappi turmelee muita ja hyödyttää itseään… mutta minä taas turmelen itseäni… ja hyödytän muita… Ukko Kvaenangen esimerkiksi hyötyy minun kustannuksellani… Kumpi on parempi? Ratkaisepas se kysymys, Jenssen!
— Se on yhtä pitkä kuin leveäkin, ymmärtääkseni.
— Äläst! Ei tässä skolastiikkaa… Mutta, katsopas, Jenssen — hän pyyhkäisi otsaansa kuin kootakseen hajanaisia ajatuksiaan — jos puhuisivat koreasti ja pitäisivät miehenä… niin minä olisin mies! Ja jos kohtelisivat pappina, niin olisin myös pappi Mutta nyt kaikki pitävät minua renttuna… ja minä olen silloin renttu! Qvod erät demonstrandum!
Nyrkki paukahti taas pöytään, entistä kovemmin.
— Älä hiidessä! Meille tulee vielä kaunis lähtö täältä, kun ukko
Kvaenangen lopulta suuttuu.
— No, no, älähän huoli… Lauletaanpas vähän! Hei, Jenssen, pistetäänpäs lauluksi! Ei noita joutavia renkutuksia… vaan oikea kunnon laulu!
Ja odottamatta sen enempää toverinsa suostumusta tahi kieltoa hän rupesi laulamaan: