— Mihin nyt aiot, Olaus, yötä vasten? kysyi hän arasti.
— Älähän huolehdi, Kaarina! Minulla on pieni virkamatka, joka ei siedä lykkäystä.
— Tottakai syöt ensin illallisen?
— En malta nyt, sillä asia on tärkeä. Aamuksi viimeistään olemme palanneet. — Jouduhan sitten, Maunu, meillä on kiire.
Hän riensi ulos.
— Mihin te nyt lähdette? kysyi Kaarina Maunulta Sirman mentyä.
Hänet oli vallannut levottomuus miehensä kiihtyneen käytöksen vuoksi.
Mitä kummaa nyt oli tekeillä?
— Käymme vain tässä lähellä herr' Vuolevin kanssa vastasi Maunu ja nousi pöydästä.
Hän otti poronvaljaat seinältä ja ryhtyi niitä järjestelemään.
— Emännän ei pidä huolehtia. Pian me olemme takaisin…
— Eikö sitä saata sanoa?