— Markallahan äsken annoit tuopin? huomautti joku joukosta.
— Joo, mutta se oli äsken ja nyt on meillä nyt, vastasi häikäilemätön viinasaksa. — Tämä on eväsviinaa… saksalaista tavaraa… punatähtipohjaisesta nassakasta.
— Ei se vielä eväiksi jouda! Markkinat ovat vasta alussa! remusi ostaja, löi maksun pöytään ja hoippui väkijoukkoon.
Pulloja ja tuoppeja työntyi nyt pöydälle yhä useampia eikä Viina-Ville joutanut muuta kuin mittaamaan. Hopeamarkka toisensa perästä solahti hänen leveiden sarkahousujen taskuun.
Tuli taas välipää, jolloin pöydän ympärillä oli vain kuunteluhaluisia katsojia, Kauppiaalla oli heti ohjelma valmiina heitä varten. Hän täytti mittansa ja rupesi laulamaan:
— Järvi kaunis Karungissa
Lähestyy nyt lähemmäks'.
Sinne Sirman jyvät jouduit
Kahden puolen Karunkia,
Maltaiksi kaikki muutuit.
Husa siellä humalat keitti…
— Mitäs Sirman jyvistä, mutta paljonko tuosta annat? huusi pikkuinen, tanakka lappalainen tunkeutuen pöydän luo ja heittäen oravannahkakimpun laulajan eteen.
— Kaksi tuoppia, kaksi tuoppia vain… En pisaraakaan enempää, vastasi Ville.
— Tornion porvari tarjosi puolta riikintaaleria, mutta ei sovittu kaupoissa.
Viina-Ville laski kimpun.