— Neljäkolmatta kappaletta, sanoi hän ja heitti kimpun pöydälle. —
Kaksi tuoppia vain… Oravalla on halpa hinta…
— Mutta viinalla kallis…?
— Kallis, kallis.
— No, olkoon menneeksi!
Lappalainen sai viinansa ja lähti, ja kauppias pisti nahkakimpun nassakoiden väliin.
— Taas voitit hopeamarkan, Viina-Ville, kuului joukosta.
— Viina kallistuu, hyvät ystävät! Ilta kuluu, ilta kuluu, vastasi
Ville silmää iskien.
Mittatuoppi täyttyi jälleen.
— Hyvä Maunu Martinpoika
Potentaatti Pohjanmaalla,
lauleli Ville, mutta keskeytti samassa: