Jouni repäisi silmänsä suuriksi.
— Niinkö? Sitä olen itsekin ajatellut… mutta kävisikö se päinsä?
— Miksi ei?… Mies on tipo tiessään… milloin Ruijassa… milloin Ruotsissa… nimismies ei saa häntä käsiinsä… Ota sitten ja tuo kirkolle!
— Mutta, jospa itse joudut rettelöihin? Jounin äänestä soi vieläkin epävarmuus.
— Älä siitä huolehdi… minkäs tekee?… Kyllä minä voudille selitykset annan…
— Olkoon menneeksi! Kättä sen asian päälle! Jouni ojensi kätensä ja nimismies puristi sitä nauraen.
— Teemmepä papille pienet kepposet… hahhah!
— Mutta mitäs teet, Maunu, jos menetät virkasi sen kepposen vuoksi? kysyi Saara, joka päätään pudistellen oli kuunnellut miesten keskustelua.
— Virkani? Nimismies kääntyi vaimonsa puoleen ja jatkoi suu leveässä hymyssä:
— Pari pulloa Ruijan rommia voudille, jos kiinteälle ottaa, ja sillä hyvä.