— Mutta, jospa eivät rommit auttaisi?
— Auttavat… varmasti auttavat! Minä tunnen äijän heikkouden.
Emäntä ei puhunut enää mitään, ryhtyi vain korjaamaan ruokia pöydältä.
— Nyt saat lähteä auttamaan minua verokalojen punnituksessa, lausui nimismies Jounille, ottaen naulasta lyhdyn ja aitan avaimen. — Lankoniemeläiset ovat tuoneet raidon sillä aikaa kuin olin kirkolla ja ne olisi punnittava, jotta nähtäisiin ovatko kruunun saatavat täydet siltä kulmalta.
Miehet lähtivät aittaan.
Emäntä kantoi lapset levolle, jotka olivat vaipunee mikä minnekin, korjasi syrjään lattialla ajelehtivat poronvaljaat, joilla lapset olivat äsken leikkineet, nosti kumollaan olevan jakkaran pystyyn ja työnsi sen kiukaan loukkoon. Sitten hän sammutti kynttilän, sytytti päreen sijaan ja pisti sen kiukaan koloon.
Hän istahti penkille, työnsi ikkunaluukkua vähä syrjään ja katsahti ulos.
Siellä häärivät miehet aitassa häilähtelevässä lyhdyn valossa ja punnitsivat kaloja. Nimismies latoi niitä suuriin läjiin lattialle. Jouni kimppusi ne ja ripusti oven yläkamanaan kiinnitettyyn heinäpuntariin nimismiehen näyttäessä tulta.
V
Vahva usva lepäsi joella. Se näytti liikkumattomalta ja jäykältä kuin vaaleanharmaa muuri. Oli kuin olisi sekin vielä nukkunut syvässä aamu-unessa. Usvamuurin yläpuolelta erottautuivat vastaisen rannan risukot tummana, epäselvänä juovana lumipeitteisestä vuomasta, joka heti joenrannasta alkaen ulottui kauas etelää kohti. Sieltä, vuoman takaa häämöttivät lumiset tunturit valkeana vyöhykkeenä aamuhämärässä lepäävää taivaan rantaa vasten. Häipyvien revontulten välke värehti vielä Jorp'oivin ympyriäisellä laella. Aamutuuli virisi ja lähti kierrokselleen. Se pyyhkäisi alas tunturin rinteitä, herättäen sen kuin sivumennen, kohahti sitten metsiin ja pani ne pitkään ja raskaasti huokaamaan. Kuin havahtuen tästä, rupesi joella lepäävä usvakin näyttämään elonmerkkejä. Sen yläreuna alkoi tyynesti aaltoilla, ja siitä nousi vaaleita, hajanaisia kielekkeitä, jotka venyttelivät kuin makuulta nouseva ihminen. Kielekkeet kohosivat ylemmäs, muuttelivat muotoaan, värehtivät ja vilkastuivat, ja nyt oli koko usvameri liikkeessä ja teki nousua pappilaa ja kirkkoa kohti. Vastainen ranta oli hävinnyt. Usva leijaili jo korkealla. Rannassa olevat pappilan nuottatalaat, jotka tukevina seisoivat kinoksessa, olivat jo sen peitossa, ja usva nousi varmana ja tyynenä kirkkomäkeä ylös. Hetken päästä kuumottivat tapuli ja porvarien aitat epämääräisinä varjoina sen sisältä, ja pappila ympäristöineen peittyi sen vaaleaan, avaraan vaippaan.