Oli pyhän Andreaan aamu. Pappilan pirtin takassa räiskyi iloinen tuli, nuoleskellen ahnaasti sen yllä kelluvaa pataa, joka riippui takan kupeella seisovan keitinpuun poikittaisessa vartaassa. Keitinpuun toinen pää oli lattiassa kiinni, toinen pää ulottui kattoon, päästen pyörimään runsaasti sen verran, että vartaassa riippuvan padan saattoi helposti siirtää tulelta pois. Vitjakoukku, jossa kiuasliedellä kiehuva pata oli ennen riippunut, oli saanut väistyä tämän uudemman keksinnön tieltä, kun pirtti oli muutettu uloslämpiäväksi ja kiuas vaihdettu savutorvella varustettuun takkaan. Pappila lasi-ikkunoineen ja savutorviuunineen olikin laadultaan ainoa talo koko laajassa seurakunnassa.

Nuori nainen seisoi takan vieressä ja hämmenteli pataa, tuijottaen haaveksien tuleen. Hän oli keskikokoinen, hentovartaloinen. Pyöreitä poskia peitti helakka puna, jonka lieden lämpö oli niihin nostattanut. Otsa oli puhdas ja valkoinen, ja mustat kulmakarvat varjostivat miellyttävästi tummien sinisilmien lempeää katsetta. Nenä oli kapea, suora, ja ohuthuulinen suu pieni ja siro. Kasvoilla oli surunvoittoinen sävy, jota ei voinut hälventää pienen lapinmyssyn alta vallattomana pilkistelevä vaalea tukkakaan, joka ohimoille muodosti sieviä kiehkuroita ja päättyi somaan niskasykeröön. Yllä oli hänellä siniverkainen lapintakki, jota uumenilta koossa piteli kirjovyö, mistä riippui avainkimppu ja lapinpuukko tuppineen. Hän oli herra Olauksen vaimo, Kaarina Eerikintytär.

Vähän syrjempänä takan sivulla heinitti palvelustyttö kookkaita kallokkaita ja silmäsi vähän väliä emäntänsä miettiviin kasvoihin.

— Alamaatako taas ajattelet? kysäisi tyttö, laskien heinitetyn kallokkaan viereensä, lattialle.

Kaarina-emäntä havahtui unelmistaan.

— Niin, vastasi hän ja katsahti tyttöön surumielisesti hymyillen. —
Muistelin syntymäkaupunkia ja vanhempiani…

— Elävätkö sinun vanhempasi?

— Elävät kyllä. Isällä on suuri kauppa kaupungissa.

— Voi, sanoi tyttö katsellen pää kallellaan emäntäänsä. — Sitten on sinulla ollut paljon hauskempi siellä… Kauniimmat vaatteet… ja hupaisempi olo.

Kaarina naurahti.