— Kadun, että rupesin ollenkaan tekemisiin kanssasi, sanoi hän loukkautuneena. — On parasta, että poistut! nyt heti ja jätät minut rauhaan!

— Kas, kas! Älähän suutu, Kaarina, puheli Jouni ja pisti pullon poveensa. — Lähden heti, mutta yhdellä ehdolla.

Hän astui Kaarinan eteen ja otti häntä kädestä. Tämä joutui omituisen hätääntymyksen ja voimattomuuden valtaan.

— Mikä se on? kysyi hän ääni vapisten, koettaen vetää kättään pois.

— Vaadin lupauksen, että taivutat papin jättämään minut rauhaan!

Kaarina tunsi suloista helpotusta.

— Sen lupaan! sanoi hän ja äänessä oli melkein iloa. — Kaikkeni teen sen hyväksi, vaikka en tiedäkään, onnistunko.

— Hyvä on, sanoi Jouni ja päästi hänen kätensä.

— Sillä ehdolla saa pappikin minulta rauhan, mutta muussa tapauksessa kostan!

Jouni käveli poronsa luo ja hyppäsi ahkioon. Pyrynä ajoi hän pihasta ulos.