— Ja sittenkin uskaltaa Simma ruveta vastustelemaan, vaikka on jo yhden kerran saanut sakkoa!
— Mitä teillä siellä kirkkotuvassa oli, joka niin viehätti?
— Na, viinaa tietysti, vastasi Simmaksi puhuteltu ja siristi silmiään.
— Sen arvaan! Kenen tavaraa se oli?
— Naa… Omman se oli… koko nassakka.
— Mistä Omma viinaa oli saanut?
— Ka, mistäpä mie… tiesi jo… Sen se vaan oli.
Sirma otti lakin pöydältä ja katseli sitä. Se oli vanha ja kulunut, päälaki jo aivan haalistunut.
— Kenen tämä on? kysyi hän.
— Minun on, anna tänne! vastasi pieni, tukeva mies, jolla oli iso arpi toisessa poskessa, ja jonka tihruiset sameat silmät todistivat viinan vieläkin kiertelevän hänen matalaotsaisessa päässään.