— Miksi oikeastaan rupesit teoloogiksi? Etkö olisi voinut lukea kandidaattia niinkuin Helge?
Helge! Sana särähti pahasti tänä aurinkoisena hetkenä. Se vaikutti proosallisesti, toi mieleen huoneen vuokran — tämän tilatun huoneen vuokran. Johanna Langilla oli ihmeellinen kyky usein puhua niin, että mieleen johtui raha. Ja kuitenkaan hän ei tuntunut rahasta välittävän.
Mutta — Juho Kostia on tänä iltana sillä päällä, ettei mikään voi häntä syvemmin järkyttää.
— Jos tahdot, Johanna, niin tänä iltana poltan kaikki kurssikirjani!
Juho Kostia ajattelee "Biblia hebraicaa". Se on korukansiin sidottu, kaunis kirja. Hän on kirjain ystävä ja ymmärtää niiden arvon. Mutta tänä hetkenä hän on valmis luopumaan niistäkin — Johanna Langin tähden.
Johanna tekee kauhistuneen liikkeen. Kuinka somasti hän osasi nostaa hennon kätensä pystyyn!
— Ei! — se olisi viimeinen hulluus. Minun mielestäni sinä sovit papiksi erinomaisesti.
Hyvä! — ei Juholla ollut mitään sitä vastaan; kuinka vain Johanna tahtoi. Hän oli vain tänä iltana valmis vaikka tähden nountiin taivaalta, jos se ylimalkaan olisi ollut mahdollista.
— Minä näen sinut pappina jossakin kaukaisessa maaseurakunnassa ja kaikkien nuorten naisten sinuun syvästi rakastuneen.
Sillä päälläkö Johanna olikin? Halusiko hän taas ruveta kiduttamaan?