Tyttö koetti riistäytyä irti; hän potki ja tempoili, — mutta Juho painoi häntä puun runkoa vasten.
— Palkka, palkka, löytäjäiset, Johanna! Ne on rehellisten ihmisten kesken aina tapana maksaa.
— Mitkä löytäjäiset?
— Löytäjäiset siitä, että löysin sinut. Kas niin… pää ylöspäin vain… koreasti, koreasti! Harhaileva ritari haluaa juoda siemauksen hunajaa!
Tyttö jännitti leukaansa kaikin voimin painaen sitä rintaansa vasten. Mutta se oli kuin pihdeissä Juhon peukalon ja etusormen välissä. Iho peukalon ympärillä kävi ihan valkoiseksi. Ei auttanut, leuka kohosi hitaasti ja tytön täytyi tarjota huulensa suudeltaviksi.
— Juo sitten sinä hirmuinen, sinä tyrr…! Viimeinen sana hukkui tuliseen, pitkään suudelmaan.
— Eipä uskoisi, että sinusta tulee pappi! huudahti tyttö hengittäen syvään. — Niinhän sinä suutelet kuin — joku Don Juan tai Romeo… teatterissa. Hyi, kuinka papitkin ovat himokkaita!
— Ihmisiä, luuta, lihaa ja verta, Johanna!
— Ovatko kaikki papit samanlaisia?
— Luultavasti, luultavasti… — Hyi minä inhoan pappeja!