Tyttö totteli. Hän teeskenteli ujoa ja kainostelevaa. Häntä huvitti suuresti saada syntinen suudelma — teoloogilta, joka syksyllä vihittäisiin papiksi.
— Et saa liikuttaa käsiäsi, ennenkuin minä lupaan.
Tyttö nykäytti päätään.
— Panepa nyt silmät kiinni.
— Ja suuko auki?
Metsässä kajahti iloinen, hilpeä tytön nauru.
— Ätsh! Älähän sotke meininkejä! Silmät kiinni, silmät kiinni!
Juho otti hänen päänsä käsiensä väliin, painoi ensin suudelman huulille, pitkän ja palavan, — suuteli sitten silmät, otsan ja molemmat posket. Hän oli vielä aikeissa suudella leukaa, kun tyttö riistäytyi irti.
— Miks'et suudellut nenänpäätä? Oh, sinä tuhma teoloogi, nenänpää jäi suutelematta!
Tyttö vaipui mättäälle nauraen katketakseen.