— En minä sitä tarkoittanut, virkkoi Juho alakuloisesti, kun täti oli mennyt takaisin keittiöön, — … vaan ettet sinä ole sama kuin ennen.
Taas yritti Johanna tiedoittaa asian keittiöön, mutta Juho tarttui hänen käteensä ja esti sen.
— Älä kiusaa minua, Johanna! Sano minulle, rakastatko minua vai et!
Johanna koetti vääntää kättänsä irti. Hän vilkuili keittiöön ja näytti kiusaantuneelta.
— Älä viitsi nyt, supatti hän — täti voi kuulla. Jätetään tämä siksi, kuin olemme kahden kesken.
— Mutta — emmehän saa olla kahden kesken koko iltana! Tännehän saapuu pian tuo — barbaari.
Johanna tempasi kätensä irti. Hän näytti suuttuneelta.
— Hyi sinua, miten sanot! Viljo Kosunen on maailman hauskin poika!
— Saattaa olla… sinun mielestäsi. — Minun ja kaikkien muidenkin!
Juho Kostia oikaisi vartensa. Hänen silmissään leimahti, kasvoille levisi kalpeus ja huulet vavahtelivat.