— Kiitos! Kukas niitä lähetti?
— Janne, sinä olet sydämetön. Johanna Lang ei ollut kuulemma osannut mitään yhdelläkään, tunnilla.
— Mitä se minuun kuuluu?
— Jaa, sellaisia te olette! Hän oli masentunut, kun ei saanut terveisiä.
— Kyllä kai sinä ne sanoit kuitenkin?
— Mistä arvasit? Tietysti sanoin! En olisi hennonut jättää sanomatta.
Mikä tässä nyt oli totta, mikä leikkiä? Juho ei kyennyt sitä ratkaisemaan. Hän kävi alakuloiseksi. Tällaisessa ristiaallokossa ei hänen taitonsa riittänyt. Nyt hän olisi todella tahtonut varmuuden, millä mielellä Johanna Lang oli ollut. Mutta hän ei uskaltanut kysyä.
— Hän tulee illalla meille.
— Vai niin…
— 'Vai niin.' Juokse hongikkoon! Sinä olet mahdoton!