Margareeta juoksi hänen edellään ylös. Hän olisi tahtonut jättää Juhon oven taakse, mutta hänen avaimensa oli unohtunut. Hän sai siis luvan odottaa, kunnes Juho ehti avaamaan.
— Pitikin jäädä avain kotiin! Olisin sulkenut sinut oven taakse.
— Ohoh! Mistä sellainen sydämettömyys?
— Sydämettömyys? Kumpi meistä on sydämetön? Hän nipisti Juhoa poskesta. — Kas niin! Tulehan syömään nyt. Joko Hollander on kotona?
— En tiedä.
Helge avasi kamarin oven. Hänen kasvonsa olivat yhtenä hymynä.
— Tsäära Margareeta, sinäkö puhuit Hollanderista?
— Minä.
— Tsäära Margareeta! Minähän olen Helge, din Helge.
— Åsna!