— Ack, kära Margareta!
— "Tsäära". Minä kiellän sinua käyttämästä sitä sanaa, kunnes opit sen oikein lausumaan.
— Sittenkö minulla on toivoa?
— Toivoa? Mitä toivoa sinä tarvitset? Että suoritat tutkintosi.
Margareetan ääni oli pureva, mutta siitä huolimatta hänen silmänsä loistivat.
— Tiedätkö, Janne… herra Kostia laulaa ja soittaa viulua.
Juho kääntyi Margareetan puoleen.
— Mistä… sinä tiedät?
— Minä olen kuunnellut… 'Bak villande skog på en grönskande slätt'…
Johanna Lang taputti käsiään.