— Sinäkö, Janne?
— Hyvää iltaa!
Tyttö ojensi kätensä ja Juho puristi sitä rajusti.
— Ai, ai, sinulla on hirveä koura!
— Puristinko liian lujaa?
— Melkeinpä.
Juho kävi hiukan hämilleen. Oliko hän käyttäytynyt tuhmasti?
Johanna johdatti hänet sisään. Huone oli kodikkaasti, vaikka köyhästi kalustettu. Erikoisesti kiinnitti Juhon huomiota korkea lipaspiironki. Se oli melkein samanlainen kuin hänen kotonaan Lapissa.
Vanha, ystävällisen näköinen nainen nousi pöydän äärestä, jossa oli neulonut. Hän siirsi silmälasit otsalle ja katseli tutkivasti Juhoa.
— Herra Kostia, ellen erehdy?