— Ja miksi piti Sipan sytyttää metsävalkea? jatkoi Johanna kiinnittämättä huomiota Juhon vastaukseen. — Olisihan hän saanut nähdä Maaretan joka vuosi.
— Olisi… toisen omana…
— Niin, mutta nähdä kuitenkin.
— Jaa…
Juho kohautti olkapäitään. Hänen katseensa oli synkkä. — Mieskin on arvoitus.
— Ehkä…
He istuivat hetkisen äänettöminä, kunnes Johanna katkaisi hiljaisuuden:
— Ei, Janne! Nyt sinun pitää laulaa. Laula "Ristilukki". Minä pidän siitä laulusta tavattomasti.
Juho vastusteli. Hän moitti käheyttä.
— Mitäs tyhjää! Kyllä se menee.